Skip to content

Piltti 65-vuotta ja muutama ajatus ruokailusta

Tykkää

Kaupallinen yhteistyö Piltti

piltti

Olin aiemmin tällä viikolla ensimmäistä (vai toista, en muista) kertaa minikokin kanssa bloggaaja/mediatapahtumassa. Olipa jännää! meidät oli kutsuttu lounaalle Elva Event Loftiin (UPEA!) Piltin 65-vuotislounaalle. Paikalla olivat myös mm. Maaret Kallio joka on luonut Piltille juhlavuoden kunniaksi viisi teesiä sekä Sydänliiton Kati Kuisma, joka piti puheenvuoron lapsiperheiden ruokailusta.

piltti

Meillekin Piltti on tuttu! niin varmaan monelle muullekin, veikkaan. Piltti-purkin kannet ovat poksahdelleet auki (ja poksahtelevat edelleen) meidänkin ruokahetkissämme minikokin tultua perheeseen.

Tilaisuuden puheenvuorot olivat mielenkiintoisia, myönnän itsekin sortuneeni (monta kertaa) ruoasta ja ruokatilanteista stressaamiseen, joihin Kati Kuisma antoikin hyviä vinkkejä. Olisipa Kati huhuilemassa niitä korviini kun se stressi seuraavan kerran iskee.

Minikokkimme on aina ollut aika kaikkiruokainen, innokas ja ennakkoluuloton syöjä, mutta siitä huolimatta ruokailu ei aina suju kuin etukäteen toivoisi, on niitä kausia jolloin lempiruoka onkin ihan plääh ja ääh, kun vain kylmä ruoka kelpaa, mitä näitä nyt on.. Onneksi nyt vihdoin kun minikokki on 1,5 -vuotias, olen oppinut että lapsi ei näänny nälkään vaikka yksi ateria jäisi syömättä tai joskus vaan on päiviä jolloin pieni ei jaksa istua ruokapöydässä kunnolla ja mieluummin purskuttaa ruoat ulos kuin syö ne (huokaus). Tässä on myös tullut opittua, että lapsi ei muuten syö yhtään kiltimmin jos äidillä nousee savu korvista ja leukapielet ovat kireinä (note to self).

Puheenvuoron teemana olikin että otetaan rennosti ruokapöydässä. Yritetään, yritetään!

piltti

Oli muuten itselle aikamoinen yllätys, että yksi vanhemmuuden stressaavimmista asioista on syöminen. Ei se oma, vaan lapsen. Onneksi myös kaltaiseni suorittaja-äiti on oppinut hieman relaamaan, tässä on nimittäin 18 kuukauden aikana nähty jos jonkinlaista pienimuotoista suorittamista.

Maaretin puheenvuoro ja hänen ideoimansa teesit Piltin juhlavuodelle taas muistuttivat hyvin, miksi ei tarvitsisi suorittaa niin kauheasti. Ehkä minäkin joskus opin.

Löytyykö ruudun takaa muita joilla on ollut samanlaisia kokemuksia? suorittajat saavat mieluusti ilmoittautua kommenttiboksissa, vertaistukea!

piltti

Mutta palataanpa siitä suorittamisesta takaisin lounaalle. Ihan alkuun hehkutan hieman: tilaisuudessa oli lapsiparkki! epäilin aluksi, että miten minikokki viihtyisi siellä, mutta lopulta kävi niin ettei hän malttanut olla äidin luona juuri ollenkaan kun lapsiparkissa oli niin ihanat hoitajat ja kivat leikit. Win-win! hänellä oli hauskaa ja minä sain syödä ja kuunnella puheenvuorot.

piltti

Minikokki malttoi tehdä pari lyhyttä visiittiä ruokapöytään, hän kyllä lähinnä söi lennosta ja juoksi takaisin leikkeihinsä.

piltti piltti piltti

Nyt kun minikokki on jo 1,5 – vuotias ja syö samaa ruokaa kuin muu perhe, emme juuri enää availe suolaisia Pilttejä kotona. Piltti-purkit onkin varattu nykyään reissuruoiksi, niitä otan muutaman mukaan tulevalle Saksan reissullekin. Piltiltä löytyy myös välipaloja, joita minikokki syö edelleen. Maistoimme tapahtumassa uutuuksia, kahta eri välipalapussia joissa oli jogurttia ja mysliä. Välipalapussit ovat kyllä niin näppäriä, niitä pitäisi aina olla yksi kassissa nälän yllättäessä, meidän minikokkimme ei kestä nälkää yhtään. Tässä kohtaa myönnän, että hän on tullut äitiinsä (tässä kohtaa apukokki nyökyttelee voimakkaasti, mies-parka!).

piltti

Onnea vielä Piltille syntymäpäivän johdosta! en itse ollut aiemmin tiennyt, että Piltti on todella valmistanut lastenruokia jo olympiavuodesta 1952. Turkulaisella ruokatehtaalla on pitkä historia. Muistan jo omasta nuoruudesta (kuulostanpa vanhalta..) kun jossain vaiheessa oli muotia syödä Piltin hedelmäsoseita välipalaksi!

Ps! oletteko muuten huomanneet, että blogiin on ilmestynyt uusi kategoria? koko perheen resepti-kategoriasta löydätte minikokin suosikkiruokia.


Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa