Kävin ensitreffeillä tämän viikon torstaina. Treffit sovittiin lappiravintola Saagaan Bulevardille. Treffeille suunnatessa ei tällä kertaa jännittänyt yhtään, tuntui kun olisi vanhaa ystävää menossa tapaamaan.
Ei, en ole vaihtanut apukokkia vaan tapasin ihanan Onnenpäivä-blogin Annen ensimmäistä kertaa.
Hassua näissä ekoissa treffeissä toisen bloggaajan kanssa on usein se, että tuntuu kuin tunsisi sen toisen ihmisen jo eikä tapaisi häntä ensimmäistä kertaa. Olen lukenut Annen blogia oman ensimmäisen blogini alkumetreiltä saakka, eli n. 1,5 vuotta.
Meitä nauratti kun tarjoilija ohjasi minua pöytäämme ja sanoi että ”siellä odottaakin sinua tutut kasvot”, niin.. jos lasketaan että on nähnyt monta kuvaa blogissa niin tutut olivat juu!
Olimme luultavasti tarjoilijamme painajainen, hän kävi kolme kertaa kyselemässä olemmeko päättäneet ruoat, mutta kun emme millään ehtineet avaamaan menuja ja tutkimaan mitä olisi tarjolla, koska oli niin hurjasti juteltavaa. Kaksi Annea samassa pöydässä voisi olla heikkohermoisille liikaa 😀
Saimme kuitenkin vihdoin tilattua ja viihdyimme Saagassa pitkään ja hartaasti. 4 tunnin aterioinnin ja rönsyilevien keskustelujen jälkeen suuntasimme molemmat kotiin sulattelemaan herkkuja. Oli todella kiva ilta.
Valitsimme alkuruoaksi lajitelman kahdelle hengelle. Erittäin onnistunut valinta, saimme maistella monia eri makuja ja tämä oli hieno tapa aloittaa ateria.
Alkupalalajitelman suosikkejani olivat muikut, sienisalaatti ja porosalami. Ei sillä, että mikään ruoka-annoksista olisi ollut sellaista mistä en olisi pitänyt. Kaikki syötiin pois, viimeistä murua myöten.
Pääruoka olikin hieman vaikeampi valita, mutta koska olimme jo maistaneet alkupalalajitelmassa poroa, päädyimme rautuun ja kasvispääruokaan, jotka jaoimme.
raakapaistettuja puikulapottuja, Lapin lisä ja väinönputki-voikastiketta
Rautu ilmestyi pöytään todella hienossa asetelmassa, en vain ehtinyt ihastelultani kuvaamaan sitä.
keitettyä puikulaperunaa, mustajuuripaistosta ja
paahdetulla valkosipulilla maustettua hunaja-kermakastiketta
Punajuuriannos oli kaunis ja maukas.
Kalan kanssa lisukkeeksi saimme puikulaperunoita sekä ”Lapin lisää” eli punajuuria.
Jälkiruokaakin piti pohtia jonkin aikaa, mihin kaikkeen vatsalaukku venyisi vielä? päädyimme jakamaan piimäletut ja päätös oli oikea. Olisin toki saanut koko annoksen syötyä yksin, mutta se olisi ollut aivan liikaa.
Piimälettuja, kuusenkerkkäjäätelöä ja hillottuja marjoja
Ravintola Saagassa panostettiin todella palveluun sekä annosten esillepanoon, eräät porovartaat jotka hujahtivat pöytämme ohi jäivät vaivaamaan mieltä sen verran, että taidan viedän apukokin seuraavaksi treffeille ravintola Saagaan.
Ravintola Saaga
Bulevardi 34, 00120 Helsinki
14 Comments
