Skip to content

Helsingin Kulinaarinen Instituutti: Molekyylikokkauskurssi

Tykkää

Postaus toteutettu yhteistyössä Helsingin Kulinaarisen Instituutin kanssa

Kävin ensimmäisen kerran Helsingin Kulinaarisen Instituutin kurssilla keväällä 2011, jolloin osallistuin iki-ihanalle Italia-kurssille. Sen jälkeen minulla olikin kahden vuoden tauko kokkauskursseista, kunnes tämän vuoden keväällä pääsin osallistumaan Ruoan ja viinin harmonia-kurssille. Oli kiva palata kursseilemaan tuttuihin tiloihin ja jotenkin joka kerta kursseille osuu todella mukavia kokkausintoilijoita.

Tämäkään kurssi ei ollut poikkeus. Valitsin kurssin teeman siksi, että halusin tehdä jotain uutta ja olla keittiössä oman mukavuusalueen ulkopuolella, valvotuissa oloissa 😉

Kurssin teema oli Molekyylikokkaus. Voin kertoa että Professori Anu Hopian alkuintron eli lyhyen luennon aikana liikuttiin todella tämän kotikokin epämukavuusalueella.. mutta onneksi käytäntö olikin teoriaa mutkattomampaa.

Ei siis kannata säikähtää kurssin mutkikkaalta kuulostavaa nimeä, kurssi on todella käytännönläheinen ja Anu sekä Arto saavat sinut tuntemaan olosi niin kotoisaksi insituutin keittiössä sekä kaikenlaisten vempaimien kanssa, välillä tuntui että eihän se nyt niiiiiiin vaikeaa ollutkaan. Me toki vain raapaisimme pintaa molekyylikokkauksessa, kakkososassa kuulemma perehdytään aiheeseen vielä syvemmin.

Aloitetaanpa kurssipäivän alusta..

Anu Hopia tosiaan kertoi meille enemmänkin molekyyligastronomiasta, kokkauksesta tieteellisesti ja vinkkasi myös, että MG-klubi kokoontuu ja pitää klubi-iltoja jokaisen kuukauden 3. maanantaina. Kukin sessio kestää n. 2 tuntia ja siellä käsitellään aina jokin molekyyligastronomiaan liittyvä kysymys tai aihe. Lisätietoja ja blogin aiheesta löydät täältä. Eli jos kiinnostaa niin klik klik ja lisää tietoa etsimään!

Anun osuuden jälkeen kävimme Arton kanssa läpi reseptit ja hän antoi vinkkejä niiden toteuttamiseen sekä viilasimme hieman määriä ja raaka-aineita. Tuttuun tapaan osallistujat jaettiin ryhmiin ja kullakin ryhmällä oli 1-2 ruoka-annosta työn alla kurssipäivän aikana. Tällä kurssilla saimme myös kokeilla toisten ryhmien molekyylikokkausvaiheita, esimerkiksi vaikka olin jälkiruokaryhmässä (epämukavuusalueella totta tosiaan!) niin pääsin harjoittelemaan porkkanaraviolien tekoa alkupalaryhmän kanssa.

Alla menu kokonaisuudessaan:

Lohicevicheä ja porkkana-korianteri ”raviolit”, yrttibriossi
Vihreällä teellä marinoitua karitsanpaistia ”sous vide” ja parmankinkkurisotto
”salaattia”
maitosuklaamousse, mysliströsseli sekä vaniljaspaghettia

Itse päädyin jälkiruokaryhmään ja ne jotka minut tuntevat, tietävät että se ei ole missään nimessä vahvin osa-alueeni keittiössä eli nyt mentiin tuplasti yli mukavuusrajojen. Mutta niin pitäänkin, kursseille mennään oppimaan uutta ja asiaa helpottaa aina se, kun on ammattilaisia paikalla auttelemassa eikä joudu yksin sähläämään kotikeittiössä.

Ehdin omien touhujen lomassa näppäilemään kuvia muiden ryhmien puuhasteluista. Yllä pääruokaryhmä laittoi yön yli marinoidut karitsanfileet vakuumipusseihin ja siirsi ne sen jälkeen vesihauteeseen, jossa fileet köllöttelivät kunnes olivat valmiita. Tämä vaihe ei varsinaisesti ollut se mielenkiintoisin sen ryhmän puuhista, vaan hauskinta oli katsoa kun he valmistivat ”salaattia”.

Enpä ole ennen syönyt salaattia tuossa muodossa, en ole koskaan edes itse tehnyt vihersmoothieta joten kokemus oli todella uusi..

Alkuruokaryhmä leipoi, valmisteli kalaa sekä porkkana ”ravioleja”..

Ja sitten, jälkiruokaryhmä!

Jälkiruokahommelit menivät kutakuinkin tähän malliin: ryhdyimme ensin valmistamaan maitosuklaamoussea, jonka oli tarkoitus lepäillä pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Mittasimme grammalleen aineksia, tarkistimme että olemme tekemässä oikeita asioita ja saimme kuin saimmekin valmistettua moussen. Sen jälkeen teimme mysliströsselin, joka olikin helppoa verrattuna siihen mitä seuraavaksi oli tulossa.. eli vaniljaspaghetti. Itse ”taikinan” valmistuksessa ei ollut mitään kovin haastavaa, mutta haastavinta oli pitää ”taikinan” lämpötila oikealla korkeudella ja saada se muoviletkuun ilman suuria ilmakuplia. Mutta, kuten kuvista näkyy onnistuimme kyllä 😉 oli kyllä hauskaa tuuttailla läpinäkyvää massaa ulos muoviputkesta ja tietää että sitä sitten syödään jälkiruoaksi.

Välissä pääsimme myös näkemään kun Arto valmisti välisorbettia, olipa jännää!

Lopulta pääsimme valmistelemaan lounaan esillepanoa ja voi että miten upea lounas!

Pääruoka oli herkullista ja annos oli todella kaunis kuten kuvista näkee. En tainnut annosta syödessä vaihtaa montaakaan sanaa vierustoverin kanssa, oli nälkä ja ruoka oli niin hyvää.

Salaattihan on itselle kovin lähellä sydäntä, koska olen lähes riippuvainen siitä, joten tuntui aluksi hieman haastavalta nauttia siitä tällä tavalla, mutta pakko sanoa että koska annos maistui täsmälleen siltä miltä salaatin pitääkin (ja siinä taisi olla bonuksena tujaus vodkaakin?!) niin makuhermot viestittivät päähän, että homma OK ja hyvältä maistuu.

Molekyylikokkauskurssi

välisorbettina sitruunasorbetti gin&tonic-vaahdolla

Molekyylikokkauskurssi

ruma mutta herkullinen jälkiruoka

Ei varmaankaan tarvitse erikseen sanoa, että tuo välisorbetti oli kyllä hyvää…. 😉

Jälkiruokaryhmän suurin haaste oli esillepano. Valitettavati jälkiruokamme värimaailma oli hieman haastava, ruskeaa, ruskeaa ja läpinäkyvää. Onneksi Charlotta keksi koristella annosta hieman rosepippurilla, niin saimme kaunista väriä edes hieman annokseen. Ulkonäöstään huolimatta jälkiruoka kaistui hyvälle (suklaata, ei siis voi olla pahaa) mutta vaniljaspaghetin koostumus tuntui itsestä hieman erikoiselta, mutta kun tarpeeksi kauan mutustelee niin kaikkeen tottuu.

Ryhmässämme oli oikein mukavia ihmisiä ja kävimmekin ruokailun lomassa mielenkiintoisia, ruokapainotteisia, keskusteluja.. sain mm. pari hyvää ideaa tulevaisuuden 4 tähden illallisille… 😉

Siinäpä se päivä vieärähti taas vauhdilla instituutin tiloissa, kiitos kovasti kaikille kokkauskurssilaisille sekä Artolle, Charlotalle, Anulle ja Helsingin Kulinaariselle Instituutille.

Kiinnostuitko kurssista? käy selaamassa kurssitiedot ja mitä kaikkea muuta insituutilla on ohjelmistossa loppuvuodelle sekä ensi vuodelle täältä.

sponssi_musta_pieni


6 Comments

    • annemi

      Jael, totta. Jotain pientä voisin kuvitella tekevänikin kotona oppimillani tekniikoilla 🙂

  1. Epämukavuusalueissa valvotuissa olosuhteissa, kuulostaa rauhoittavan turvalliselta tavalta tutustua molekyylikokkaukseen.

    Anun kirjan ennätin ostaa, mutta ihan kunnolla en ole siihen ennättänyt syventyä. Sirkulaattoria olen päässyt kokeilemaan kerran, mutta siinäpä molekyylikokkaukset.

    • annemi

      Jonna, se oli oikein mukava tapa tutustua uuteen ja ainakin aluksi mutkikkaalle tuntuvaan aiheeseen 🙂 pitääkin hankkia tuo Anun kirja ja tutustua siihen ajan kanssa, jospa tulisi lisää vinkkejä kotikeittiöönkin 🙂

  2. Tosi mielenkiintoista, katselinkin silloin sun IG-kuvia kiinnostuneena. 🙂

    • annemi

      JonnaH., oli kyllä hurjan jännittävä päivä 🙂

Kommentointi on suljettu.