Skip to content

Kategoria: henkilökohtaista

Syksyn soppakooste & arjen taklausta

Tykkää

Meillä on nyt siirrytty vahvasti syysruokiin eli keittoihin. Yritän tehdä vähintään yhden keiton joka viikko, useimmiten jonkin kasvispohjaisen sosekeiton, johon lisään linssejä tai kikherneitä, nämä keitot ovat minikokin lemppareita.

Suolaa ja hunajaa- blogissa oli juuri hyvä ja ajankohtainen kirjoitus arjen taklaamisesta ja tähän postaukseen sopivasti lohisopan resepti.

Arjen taklaaminen onkin aikamoinen laji! olin tammikuussa töihin palatessani aivan kauhusta jäykkänä että miten tästä arkirumbasta selviäisi. Epäilin myös, että elämä olisi pelkkää kiirettä ja stressiä päiväkotireissuineen ja pitkän työmatkani takia.

Onneksi nyt, n. 10 kuukautta töihinpaluun jälkeen, voin sanoa että ei tämä arki oikeasti ole yhtään hassumpaa- se on itseasiassa tosi sujuvaa. 

Olemme erehdyksen ja yrityksen kautta löytänyt arkeen sujuvuuden, aikaa on toki vähemmän moneen asiaan kuin ennen, mutta siihenkin on tottunut ja olen priorisoinut itselle tärkeitä asioita. Tein henkisesti myös tuon Jonnan mainitseman rimanalennuksen viime keväänä ja nyt tuntuu, että ihan turhaan jännitin ja stressasin uutta elämänvaihetta etukäteen.

Toki ymmärrän, että uudet asiat ja näinkin suuret elämänmuutokset saavatkin jännittää ja on varmasti ihan hyväkin vähän ottaa kierroksia. Onneksi niitä kierroksia saa sitten laskettua.

Meillä arjessa suurimpina apulaisina ovat arkiruokien kotiinkuljetus, ennakointi ja ruokasuunnittelu ja minikokin mummu. Nämä kaikki kun laskee yhteen niin kasassa on todella toimiva kombo. En edes muista koska olisin viimeksi stressannut arkilogistiikasta, selviän nykyään jo hyvällä suunnittelulla myös viikoista kun apukokki on työmatkalla (ja hän niistä viikoista kun minä olen työmatkalla).

Olen myös nyt syksyn aikana löytänyt sisäisen rouva Gastronaattini . Kun ennen arkibravuurini oli loihtia jääkaapin jämistä torstaisin herkkuaterioita, olen nyt löytänyt itseni sunnuntaisin keittiöstä valmistamassa ruokaa alkuviikolle. Useimmiten teen keittoa, joka valmistuu nopeasti tai pidempää valmistusaikaa vaativia ruokia kuten kaalilaatikkoa, lihapullavuokaa tai lasagnea. Usein saatamme iskeä haarukkamme tähän ruokaan jo sunnuntai-iltana, mutta teen niin ison satsin että siitä riittää vähintään maanantaillekin. Näin koen että arkiviikko lähtee sujuvasti käyntiin kun maanantaina voi työpäivän päätteeksi vain istua pöytään sen isompia valmistamatta.

Nautin silti edelleen ruoanlaitosta arkena, en vain jaksa tehdä mitään kovin työlästä. Meillä on onneksi päivällisaika siirtynyt hieman myöhemmäksi ja useimmiten istumme syömään Pikku Kakkosen jälkeen, minikokki jaksaa useimmiten odottaa ruokaa pienen välipalan voimin. Näin minulla on aikaa valmistaa meille ruoka, jos sitä ei valmiina ole.

Toinen millä taklaan arkea ovat Epicin kotiintoimitetut ruoat (*ruoat saan osana kaupallista yhteistyötä).

Nautin myös seuraavan viikon ruokalistojen suunnittelusta enkä enää stressaa vaikka suunnitelmat eivät yleensä toteudu sataprosenttisesti, jos päästään edes puoleen siitä, niin olen tyytyväinen! mutta suunnittelun ansiosta kaapissa on aina jotain mistä voi loihtia aterian.

Ja sitten arjen voi täysin sekoittaa minikokin flunssa / vatsatauti / enterorokko / korvatulehdus joka pistää työ- ja arkiviikon aivan uusiksi. Siinäpä onkin suunnittelijalle sulattelemista!

Miten teillä taklaillaan arkea?

Niin ja alla vielä syksyinen soppakooste.

*

Raikas siskonmakkarakeitto sitruunalla ja kasviksilla

Sipulikeitto ja rapeat juustoleivät

Tomaattikeitto & paahdetut kikherneet

Linssi- kasviskeitto

Aivan ihana linssikeitto

 

1 kommentti

Piltti 65-vuotta ja muutama ajatus ruokailusta

Tykkää

Kaupallinen yhteistyö Piltti

piltti

Olin aiemmin tällä viikolla ensimmäistä (vai toista, en muista) kertaa minikokin kanssa bloggaaja/mediatapahtumassa. Olipa jännää! meidät oli kutsuttu lounaalle Elva Event Loftiin (UPEA!) Piltin 65-vuotislounaalle. Paikalla olivat myös mm. Maaret Kallio joka on luonut Piltille juhlavuoden kunniaksi viisi teesiä sekä Sydänliiton Kati Kuisma, joka piti puheenvuoron lapsiperheiden ruokailusta.

piltti

Meillekin Piltti on tuttu! niin varmaan monelle muullekin, veikkaan. Piltti-purkin kannet ovat poksahdelleet auki (ja poksahtelevat edelleen) meidänkin ruokahetkissämme minikokin tultua perheeseen.

Tilaisuuden puheenvuorot olivat mielenkiintoisia, myönnän itsekin sortuneeni (monta kertaa) ruoasta ja ruokatilanteista stressaamiseen, joihin Kati Kuisma antoikin hyviä vinkkejä. Olisipa Kati huhuilemassa niitä korviini kun se stressi seuraavan kerran iskee.

Minikokkimme on aina ollut aika kaikkiruokainen, innokas ja ennakkoluuloton syöjä, mutta siitä huolimatta ruokailu ei aina suju kuin etukäteen toivoisi, on niitä kausia jolloin lempiruoka onkin ihan plääh ja ääh, kun vain kylmä ruoka kelpaa, mitä näitä nyt on.. Onneksi nyt vihdoin kun minikokki on 1,5 -vuotias, olen oppinut että lapsi ei näänny nälkään vaikka yksi ateria jäisi syömättä tai joskus vaan on päiviä jolloin pieni ei jaksa istua ruokapöydässä kunnolla ja mieluummin purskuttaa ruoat ulos kuin syö ne (huokaus). Tässä on myös tullut opittua, että lapsi ei muuten syö yhtään kiltimmin jos äidillä nousee savu korvista ja leukapielet ovat kireinä (note to self).

Puheenvuoron teemana olikin että otetaan rennosti ruokapöydässä. Yritetään, yritetään!

piltti

Oli muuten itselle aikamoinen yllätys, että yksi vanhemmuuden stressaavimmista asioista on syöminen. Ei se oma, vaan lapsen. Onneksi myös kaltaiseni suorittaja-äiti on oppinut hieman relaamaan, tässä on nimittäin 18 kuukauden aikana nähty jos jonkinlaista pienimuotoista suorittamista.

Maaretin puheenvuoro ja hänen ideoimansa teesit Piltin juhlavuodelle taas muistuttivat hyvin, miksi ei tarvitsisi suorittaa niin kauheasti. Ehkä minäkin joskus opin.

Löytyykö ruudun takaa muita joilla on ollut samanlaisia kokemuksia? suorittajat saavat mieluusti ilmoittautua kommenttiboksissa, vertaistukea!

piltti

Mutta palataanpa siitä suorittamisesta takaisin lounaalle. Ihan alkuun hehkutan hieman: tilaisuudessa oli lapsiparkki! epäilin aluksi, että miten minikokki viihtyisi siellä, mutta lopulta kävi niin ettei hän malttanut olla äidin luona juuri ollenkaan kun lapsiparkissa oli niin ihanat hoitajat ja kivat leikit. Win-win! hänellä oli hauskaa ja minä sain syödä ja kuunnella puheenvuorot.

piltti

Minikokki malttoi tehdä pari lyhyttä visiittiä ruokapöytään, hän kyllä lähinnä söi lennosta ja juoksi takaisin leikkeihinsä.

piltti piltti piltti

Nyt kun minikokki on jo 1,5 – vuotias ja syö samaa ruokaa kuin muu perhe, emme juuri enää availe suolaisia Pilttejä kotona. Piltti-purkit onkin varattu nykyään reissuruoiksi, niitä otan muutaman mukaan tulevalle Saksan reissullekin. Piltiltä löytyy myös välipaloja, joita minikokki syö edelleen. Maistoimme tapahtumassa uutuuksia, kahta eri välipalapussia joissa oli jogurttia ja mysliä. Välipalapussit ovat kyllä niin näppäriä, niitä pitäisi aina olla yksi kassissa nälän yllättäessä, meidän minikokkimme ei kestä nälkää yhtään. Tässä kohtaa myönnän, että hän on tullut äitiinsä (tässä kohtaa apukokki nyökyttelee voimakkaasti, mies-parka!).

piltti

Onnea vielä Piltille syntymäpäivän johdosta! en itse ollut aiemmin tiennyt, että Piltti on todella valmistanut lastenruokia jo olympiavuodesta 1952. Turkulaisella ruokatehtaalla on pitkä historia. Muistan jo omasta nuoruudesta (kuulostanpa vanhalta..) kun jossain vaiheessa oli muotia syödä Piltin hedelmäsoseita välipalaksi!

Ps! oletteko muuten huomanneet, että blogiin on ilmestynyt uusi kategoria? koko perheen resepti-kategoriasta löydätte minikokin suosikkiruokia.

Kommentointi suljettu

Vuoden herkullisin? Inspiration Blog Awards-ehdokkuus!

1

Inspiration Blog Awards

IIIIK ja ÄÄÄÄK!

Sain viime viikolla jännittävää sähköpostia, minut haluttiin asettaa ehdolle Inspiration Blog Awardseissa VUODEN HERKULLISIN- kategoriassa. Mahtavaa! olen ensimmäistä kertaa ikinä ehdolla ja heti alkoi vähän jännittää.

Olen hurjan lahjakkaassa seurassa, Vuoden herkullisin -tittelistä kisaavat lisäkseni ihana Asennemedia-kollega ja uunituore kirjailija Suusta suuhun, alan rautainen ammattilainen Jotain maukasta, jo Blog Awardseissa viime vuonna ehdolla ollut Hannan soppa, ihana Tiskivuoren emäntä, huikeita leivonnaisia loihtiva Annin uunissa, vegaaniruoan sanansaattaja ja pitkän linjan bloggaaja Chocochili, superherkullinen Dr Sugar, lihapullaintohimoni jakava Peggyn pieni punainen keittiö ja keittokirjailija ja upeita kuvia ottava Kokit ja Potit.

Aikamoinen joukko upeita blogeja! olen todella iloinen, että lukijat olivat antaneet minulle äänensä ja päädyin ehdokkaaksi tähän joukkoon. Äänestys on alkanut ja jatkuu 12.4.2017 saakka, muistakaa siis käydä äänestämässä sankoin joukoin. Iso kiitos jokaiselle jo etukäteen kaikista äänistä, pus!

Äänestämään pääsee TÄÄLTÄ. Äänestäessä ei tarvitse jättää yhteystietoja, ellei halua osallistua arvontaan.

IIIIIK!!!

 

Kommentointi suljettu