Skip to content

Kuukausi: tammikuu 2014

Aamiaistreffit

Tykkää

Yleensä käyn aamiaisella kodin ulkopuolella vain satunnaisesti viikonloppuisin, esim. brunssilla keskustassa mutta pääsääntöisesti ulkona syödyt aamiaiset liittyvät vahvasti matkoihin. Yleensä jätän ostamatta hotelliaamiaisen, jos se on mahdollista, koska minusta on ihanaa herkutella aamiaisella tai brunssilla uudessa kaupungissa hotellin ulkopuolella.

Olemme erään ystäväni kanssa molemmat Helsingin keskustassa töissä ja meille on muodostunut ihana perinne viimeisen vuoden (?) aikana. Käymme siis arkisin, ennen työpäivän aloitusta, yhdessä aamiaisella ja aloitamme päivän leppoisasti kuulumisia vaihtaen ja herkutellen. Voin sanoa, että nämä aamiaistreffit ovat mahtava tapa aloittaa päivä ja ystäväkin saa välillä minusta ne parhaimmat puolet kun emme tapaa töiden jälkeen työpäivän uuvuttamina.

Yleensä menemme aina uuteen paikkaan, olemmehan uteliaita ja tykkäämme testata uusia kahviloita sekä ravintoloita ja heidän aamiaisiaan. Yhteen kahvilaan olemme kuitenkin palanneet uudelleen..

IMAG4840

Kuppiin ja Muffiniin (Kalevankatu 17) palaa niin mielellään yhä uudelleen!

IMAG4842IMAG4844IMAG4845IMAG4848

Kuppi & Muffini houkuttelee pimeältä aamuiselta kadulta sisälle syömään ison kulhollisen ihanaa puuroa lisukkeineen. Itse nautin puuroni mieluiten voisilmällä, mutta tänään lisäsin sekaan myös puolukkaa. Aamiaissettiin kuuluu puuro, kahvi/tee ja tuorepuristettu mehu. Lisäksi olen joka kerta ostanut myös suloisen minikuppikakun, luksusta aamuun ja sitä rataa.

IMAG4857IMAG4861

Kahvilaan voi poiketa myös lounaalle, tänään huomioin että viereisen pöydän leidi tilasi lounaansa mukaan. Miten näppärää!

Suosittelen lämpimästi pimeän talven keskelle aamiaistreffejä ystävän kanssa.. ja Kuppia & Muffinia.

11 Comments

Katkarapu-inkivääripasta

Tykkää

Tämä pastapostaus on uusinta vanhan blogin puolelta Lilystä. Löysin kuvat sattumalta penkoessani arkistoja ja koska kyseinen pasta on edelleen yksi suosikkiyhdistelmistäni pastahommissa, päätin että se saa tehdä comebackin täällä ”uudessa” blogissa. Tämä resepti on ensimmäistä Safkaa-kirjasta, eli siitä kirjasta joka teki avokadopastasta kuuluisan.

Valkosipulin määrää kannattaa hieman pienentää, jos ei ole yhtä innostunut siitä kuin minä. Kaksi yksinkyntistä voi jollekin olla liikaa, kun taas itse pidän kovasti valkosipulista ja esimerkiksi tuhti valkosipuli ja raikas inkivääri ovat mahtava kombo.

IMG_7457-001

Inkivääri-katkarapupasta

1 pkt tuorepastaa
1 prk luomutomaattimurskaa tai vaikka sitä kuuluisaa some-Muttia!
2 kpl yksikyntisiä valkosipuleita
muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä
1 pieni punainen chili
ripaus chilijauhetta
ripaus inkiväärijauhetta
n. 3 dl pakastekatkarapuja
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
ruohosipulia
Västerbottensost-juustoa raastettuna / parmesanjuustoa raastettuna

Silppua valkosipulit ja chili. Raasta inkivääri.Kuumenna öljy pannulla ja kuullota hetki valkosipulia, chiliä ja inkivääriä pannulla.

Lisää tomaattimurska, mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella chilijauhetta. Hauduta kannen alla kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä.

Kuumenna toinen pannu, lisää öljy ja mausta ravut ripauksella inkiväärijauhetta. Paista rapuja kuumassa öljyssä pari minuttia.

Lisää katkaravut ja niiden paistoöljy kastikkeen joukkoon ja kasaa annos. Koristele ja mausta ruohosipulisilpulla ja juustolla.

Juu-u, kyllä taitaa olla niin että tätä on taas tehtävä! hyvää pastaa ei voita mikään, vai mitä?

2 Comments

Moskova

Tykkää

Tunsin oloni jälleen kovin onnekkaaksi, kun matkasin eilen illalla kotiin työmatkalta Moskovasta. Olen onnekas, koska olen päässyt matkustamaan niin moneen uuteen paikkaan ja tutustumaan uusiin kulttuureihin.

Moskovaan lähdin päivätyöni takia ja en oikein tiennyt mitä kohteesta pitäisi etukäteen ajatella. Olin ollut neljä vuotta aikaisemmin työmatkalla Pietarissa ja pidin kaupungista, vaikka muutaman päivän pikapyrähdyksellä ei paljoa ehtinyt näkemään ja oli niin kylmä ettei autosta pystynyt nousemaan edes ottamaan kuvia nähtävyyksistä.

No, eipä Moskovassa ollut kovinkaan paljon lämpimämpi, mutta pystyin kuitenkin paikallisen kollegani kanssa kulkemaan kaupungilla ja tutustumaan kaupunkiin myös jalan (ja metrolla). Työn lomassa ihana kollegani ehti näyttämään minulle yllättävän paljonkin kaupunkia. Kollegani on syntynyt ja elänyt koko elämänsä Moskovassa, joten parempaa paikallista opasta en olisi voinut saada.

Moskovan metrotunnelit olivat upeita
Moskovan metrotunnelit olivat upeita

Pääsin syömään ruokia, joista olin ennen vain lukenut ja ensimmäisenä iltana kaksi paikallista kollegaani vei minut georgialaiseen ravintolaan. Ravintola oli massivisen kokoinen ja tuntui että istuisimme metsän keskellä pöydässämme, kun alakerrassa liplatti vesi jossa uiskentelivat värikkäät kalat, valaistus oli hämyisä ja sisustuksessä oli käytetty puuta.

IMAG4676-001

IMAG4689-001IMAG4692-001

Illallisella istuttiin viisi (!) tuntia ja söimme pienissä erissä.. aloitimme kylmällä kasvis-yrttiannoksella, jatkoimme juustoiseen georgialaiseen leipään joka näytti pizzalta. Maistelimme paputahnaa, mausteista kanaa vaaleassa kastikkeessa ja kuivattua lihaa. Pääruokana oli iso annos erilaisia lihoja, kanaa, kalaa.. ja ruokajuomana oikein maukas, omaan makuuni sopivan kevyt, georgialainen punaviini.

Puolen tunnin välein ravintolan ”bändi” lauloi ruokailijoille georgialaisia lauluja, en niistä sanaakaan ymmärtänyt mutta hauskoja setiä olivat.

Suosittelen lämpimästi, jos eksyt Moskovaan, kokeilemaan georgialaisia ruokia. Itse tykästyin ihaniin, tuhteihin ja mausteisiin ruokiin.

Toisena päivänä työpäivän päätteeksi kävimme kävelykierroksella Moskovan keskustassa, kuljimme pääasiassa metrolla ja olin jälleen kiitollinen paikallisesta oppaastani. En olisi löytänyt tietäni oikeisiin paikkoihin, koska kaikki kyltit olivat venäjäksi.

Ruokajuttujen väliin on pakko kommentoida että oli mielenkiintoista seurata paikallisia, heidän tyyliään ja katumuotia Moskovassa. Vaikka en mikään turkisten kannattaja olekaan, ihailin silti avoimesti upeita turkiksia ja turkishattuja joita monet lapsesta mummoon käyttivät.

Pyhän Vasilin katedraali
Pyhän Vasilin katedraali
Moskovan Kreml
Moskovan Kreml

Kävelykierroksen päätteeksi söimme uzbekistanilaisessa ravintolassa, jonka nimi kääntyy englanniksi White Sun of the Desert. Ravintola nimi tulee legendaarisesta Neuvostoliiton aikaisesta elokuvasta vuodelta 1970.

Kun astuimme ravintolaan, minulle tuli olo että olen tuhannen ja yhden yön sadussa. Mikä sisustus! tarjoilijoita varmaan nauratti kun kuljin pöytäämme suu auki ja silmät pyörien! huikean sisutuksen lisäksi ravintolassa oli myös ohjelmanumerona napatanssia, olin tuossa vaiheessa, alkupalan jo syöneenä lähes lumoutuneessa tilassa. Kollegoitani huvitti lapsenomainen innostukseni ravintolasta, mutta en pystyntyt pidättelemään itseäni!

IMAG4743_1-001

Perinteinen uzbekistanilainen salaatti ja uunituuoretta leipää
Perinteinen uzbekistanilainen salaatti ja uunituuoretta leipää
Kokki annostelemassa lammaspilafiani
Kokki annostelemassa lammaspilafiani
IMAG4760-001
Jälkiruokabuffet
Jälkiruokabuffet
Suklaafondant pistaasipähkinäkastikesydämellä ja vaniljakermalla
Suklaafondant pistaasipähkinäkastikesydämellä ja vaniljakermalla

Perinteinen alkupalasalaattini näyttää ehkä yksinkertaiselta, mutta tuoreiden yrttien voimaa ei saa aliarvioida. Salaatti oli raikas ja maukas sekä erinomainen alku illalliselle. Pääruoaksi minulle suositeltiin pilafia tai pilahvia suomeksi. Tein työtä käskettyä ja tilasin annoksen. Voi pojat, miten hyvää! yksikertaisesti riisiä, kasviksia ja mureaa lihaa maustettuna. Taas tuli todistettua että ei parhaisiin ruokiin tarvita kuin muutama laadukas raaka-aine.

Ravintolassa olisi myös ollut mahdollisuus nautiskella jälkiruokabuffetista, jossa oli hurja määrä pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, halvaa ja muita herkkuja, mutta suurena suklaan ja pistaasin ystävänä en saanut listalla ollutta suklaafondantia mielestäni. Ne jotka jakavat rakkauden näihin herkkuihin ymmärtävät varmasti valintani.

Viimeisenä päivänä pääsin myös vielä ostoksille ennen kuin matkasimme toimistolle kollegan kanssa. Hän haki minut hotellista ja huristelimme toiselle puolelle kaupunkia uzbekistanilaiselle torille. Hän halusi yllättää minut kun olin niin ihastunut uzbekistanilaiseen ruokaan ja ravintolassa käytettyihin astioihin.

IMAG4769-001IMAG4773_1-001IMAG4774_1-001IMAG4776-001IMAG4777_1-001

Mikä ruokaintoilijan paratiisi!ostin mukavalta maustekauppiaalta valmiit mausteseokset pilahviin, saslikiin sekä erääseen georgialaiseen kanaruokaan, jota söin ensimmäisenä iltana Moskovassa, mutta jonka nimeä en tiedä. Lisäksi nappasin mukaan herttaiselta armenialaiselta pariskunnalta armenialaista pastaa sekä tomaattikastiketta.

Minulla on tapana ostaa matkoiltani jonkinlainen muisto keittiööni ja tällä kertaa ostin perinteisiä uzbekistanilaisia astioita. Valitsin muutaman pienen lautasen ja kulhon kauniissa vihreä-valkoinen-sininen väriyhdistelmässä. Harmittelin että olin lähtenyt matkaan niin pienellä matkalaukulla, koska olisin halunnut ostaa mukaani koko astiaston!

Viimeisen työpäivän päätteeksi ehdimme vielä ennen lentokentälle lähtöä venäläiseen ruokakauppaan hamstraamaan minulle hunajaa, suklaata, mausteita, sinappia ja piparjuurikastiketta. Kaikki kollegani suosituksia. Myönnän, että jouduin istumaan matkalaukkuni päällä jotta sain sen kiinni, mutta kyllä kannatti!

Kaikenkaikkiaan minulle jäi Moskovasta positiivisempi kuva kuin olin aluksi kuvitellut. Liikenne oli kyllä juuri sitä mitä olin kuvitellutkin, kyllä suomalaista kauhistutti etupenkillä kun näki toiminnan eturivin paikalta.

Ja koska toin mukanani kaikenlaista ruoanlaittoon liittyvää, blogiin ilmestyy varmasti vielä lähiaikoina postauksia mm. armenialaisesta pastasta.

4 Comments